Henkinen hyvinvointi

Aikuisopiskelijan rajoittavat ajatukset

Onko kehityksellä ja oppimisella olemassa ennakoitava päätepiste, vai onko kehitys suunnaltaan avointa?”

Kysymys on kirjasta Ajattelun kehitys aikuisuudessa (Eeva Kallio, 2016), jonka äärellä olen viettänyt viime päivät, aloittaessani avoimessa yliopistossa aikuiskasvatustieteen opintoja. Itsensä kehittämisen ja elämänpituisen oppimisen liputtajana aihe saa minut inspiroivaan pohtimisen kierteeseen.

Kolmenkymmenenviiden ikävuoden tällä puolen voisin kai jollain mittapuulla sanoa olevani vanha opiskelija. Mutta empä sano. Tiedän, että kykenen edelleen omaksumaan uutta tietoa, kyseenalaistamaan vanhaa jos tarve vaatii, ja jopa muistamaan sen kaiken. Mielentila ja omat ajatukset vaikuttavat suoraan siihen, kuinka opiskelu sujuu.

@ villimieli

Oppimisen ennakoitava päätepiste tarkoittaisi, että se olisi jokaiselle ihmislajin edustajalle yhteinen, jokin lopullinen raja. Voidaanko yksilön kehittymistä lokeroida noin jyrkästi? Onko kehittymiselle ja oppimiselle jokin katto, ja kuka sen olisi saavuttanut? Ei ole. Tie on avoin.

Oppiminen aikuisena

Tilastokeskuksen mukaan aikuisopiskelijoita (18-64-vuotiaita) oli Suomessa vuonna 2012 noin 1,7 miljoonaa.

Moni peruskoulunsa jo käynyt muistaa, kuinka epämieluisat aineet saivat aikaan vastahankaisen fiiliksen. Luokkaan ei huvittanut edes mennä, aika läksyjen äärellä venyi ja vatkui. Mieli rakensi muuria, koska aine ei tuntunut merkitykselliseltä ja tarpeelliselta (omalla kohdalla tämä tarkoitti mm. lukion matematiikan derivaatta-kurssia.)

Sama pätee aikuisena.

Karttunut elämänkokemus ja päämäärät muovaavat ajatuksia oppimista kohtaan. Voi kuitenkin olla, että jokin muisto tai kokemus peruskouluun liittyen on jäänyt jumittamaan ajattelua vielä vuosikymmenien jälkeenkin. Tunnistatko itseltäsi moisia?

”Inhosin esseiden kirjoitusta.” ”Vihasin ruotsia.” ”Maantiedon opettaja oli aivan pöljä.”

Kun aikuisena eteen nousee oppimisen tilanne, vanhat (negatiiviset) päähänpinttymät omasta oppimistyylistä ja -taidoista voivat haastaa ja hidastaa. Omat uskomuksesi omaa oppimistasi kohtaan vaikuttavat lopputulokseen.

Kuvitellaan tilanne, jossa taustoiltaan kaksi mahdollisimman samankaltaista 50-vuotiasta laitetaan samanlaiseen oppimistilanteeseen. Toinen on innostunut sisäistämään uutta tietoa ja halukas oppimaan, toinen tuntee itsensä pakotetuksi tilanteeseen. Kaksi erilaista ajatusta, kaksi erilaista tunnetta: utelias ja turhautunut.

Kumman uskot saavan parempia oppimistuloksia? Aivan.

@villimieli

Vanha koira ei opi uusia temppuja?

Siinäpä sanonta, jonka keksijää voisin potkaista persuuksille.

On miltei huvittavaa, kuinka vanhat hokemat ja sanonnatkin voivat rajoittaa ja vaikuttaa toimintaamme, jos niiden sanoma on sisäistetty vahvasti.

Oma iäkäs isäni on tästä hyvä esimerkki.

Hän harmitteli, kuinka teki mielestään nuorena virheellisen uravalinnan, eikä opiskellut historiaa. Nyt se on ”ihan liian myöhäistä”. Vein hänelle vaivihkaa luettavaa, joka liittyi aiheeseen. Seuraava puhelumme oli silkkaa iloa, innostus ja uteliaisuus kuulsi isäni äänestä. Hän oli katsonut myös historiallisen dokumentin. Arjen laatu ja mielekkyys nousivat välittömästi.

Oppiminen ja uuden tiedon omaksuminen voivat jatkua mielekkäällä ja inspiroivalla tavalla vielä vanhanakin, keskusteluihin puheenaihetta tuovana ja mieltä virkistävänä sisältönä.

On toki totta, että ikääntymisen myötä aivomme muuttuvat. Tapamme ajatella itsestämme ja kyvyistämme on kuitenkin mahdollista muuttaa positiivisemmaksi milloin vain.

Jos olet neljäkymmentä ja mielestäsi liian vanha oppimaan, asia on niin. Etsit ympäristöstä todisteita uskomuksesi tueksi, kerrot ehkä lähipiirillesi kuinka opiskelu ei ole enää kannattavaa tässä iässä. Etkä tee asialle mitään. Uusi kokemus ja mahdollisuus jää saavuttamatta.

Yleinen ajatusmalli ja odotus on, että koulut käydään nuorena, mennään töihin, kunnes jäädään eläkkeelle. Totuus on kuitenkin tänä päivänä paljon muuta. Opiskelu ja itsensä mielekäs kehittäminen on mahdollista ja nykytiedon valossa jopa suotavaa aivo- ja mielenterveyden ylläpitämiseksi sekä edistämiseksi, koko elämänkaaren ajan. Vanhat mallit murtuvat hiljalleen.

Muistatteko uutisen 82-vuotiaasta Matista, joka luki ylioppilaaksi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: