Tuliko eteesi liian jännittävä mahdollisuus? (Näin tartut siihen)

Ihminen keksii syitä puhua itsensä ulos eteen tulevista mahdollisuuksista.

Miksi?

Olin aikaisemmin Ei kuitenkaan-tyyppi. Ei kuitenkaan onnistu, ei kuitenkaan maksa vaivaa, ei se kuitenkaan tykkää mun ajatuksista. Jätin potentiaalisia mahdollisuuksia käyttämättä, koska maalasin mieleeni jo pettymyksen mahdollisuuden. Tilanteet olisivat takuulla vieneet lähemmäs haaveita, päämääriä ja uusia tuttavuuksia, jos en olisi puhunut ja selitellyt itseäni niistä ulos.

Tavan ja epävarmuuden poistaminen vaati toisenlaista ajatusmallia.

Koulutin ja opetin mieleni hiljalleen siihen, että en takerru uhkakuviin ja pettymykseen (joilla ei ole välttämättä minkäänlaista totuuspohjaa). Tämä vie oman yksilöllisen aikansa, mutta on ehdottomasti sen arvoista.

Voit silti saada tuloksia vaikka heti, kun huomaat vanhan tapasi ja mahdollisuutesi muokata sitä.

  1. Aloita pehmeästi ja ole itsellesi suopea. Jos eteesi tulee ensin nopeaa reagointia vaativa tilanne ja peräännyt tapasi mukaan, se ei haittaa. Tulet ajan ja harjoittelun myötä siinäkin tilanteessa rohkeammaksi. Odota miettimisaikaa sallivaa tilaisuutta, tai luo sellainen itse: oletko halunnut ottaa yhteyttä johonkin ihmiseen tai tahoon, mutta et ole uskaltanut? Tekisikö mielesi osallistua johonkin, tehdä jotakin edistävää, mutta et ole tohtinut?
  2. Irroita ensimmäinen toiminnan estävä ajatus, joka mieleesi tulee, kirjoita se vaikka paperille. Jos kyseessä on esimerkiksi työhön liittyvä tilaisuus, mieleesi saattaa ponnahtaa: ei mun kannata, en varmaankaan ole tarpeeksi hyvä… Treffitilanteessa saatat ajatella, että en uskalla kysyä, tuskin hän näkee mussa mitään . Ehkä haluaisit aloittaa uuden harrastuksen, mutta en kuitenkaan opi enää mitään uutta. Haluaisit tehdä videoita nettiin itsellesi merkityksellisestä aiheesta, mutta mielesi huutaa kuinka ei mua kukaan halua kattoa. Nämä ajatukset pysäyttävät sinut toimimasta.
Liian jännittävää, kuinka poistaa tai lieventää epävarmuutta. Ajatusmallit
Pitäisikö vai eikö pitäisi, kas siinä pulma,

3. Tarkastele nyt toimintaasi estävää ajatusta kahdesta eri näkökulmasta: 1) mikä uskomus löytyy ajatuksen takaa ja 2) milloin olet sen omaksunut? Uskomukset ja olettamukset ovat usein lujassa, ne ovat ikään kuin sääntöjä, joilla mielestäsi maailma toimii.

Hullunkurista kyllä, noista uskomuksista valtaosa saattaa olla muilta ihmisiltä omaksuttuja. Ehkä isälläsi tai äidilläsi oli jokin uskomus työelämästä (”esimiehet ovat aina tällaisia”), yhteiskunnallisesta toimimisesta (”sinun täytyy tehdä X jotta olet kunnon ihminen”) tai ihmissuhteista (”naiset/miehet ovat aina X!”). Joskus uskomus on voinut syntyä oman kokemuksesi kautta, ja olet tehnyt siitä itsellesi säännön, jonka poikkeamiin päätät olla uskomatta.

Kun löydät omasta elämästäsi juurisyyn, alimmaisen uskomuksen ja sen alkuperän, voit alkaa muuttaa ajatusta itsellesi suopeampaan suuntaan.

Kun huomaat mistä ajatuksesi on lähtöisin, kykenet myös paremmin suhtautumaan pelkoon ja epävarmuuteen. Ymmärrät, että ajatusmallisi on opittu, ja voit aina oppia uutta, opettaa itsesi uudelleen.

Kun puhut itsesi ulos potentiaalisesta mahdollisuudesta, puolustelet itsellesi tekemääsi päätöstä välttääkseesi kohtaamasta varsinaista syytä, tuota alimmaista syytä.

Kerron esimerkin omasta elämästäni.

Alimmainen syy oli uskomus, että sairaus estää minulta normaalit, ”terveelle ihmiselle” mahdolliset saavutukset. Se oli suorastaan laki, jolla maailma mielestäni toimi.

Sairastuin 90-luvun alussa lastenreumaan, ja jo alle kymmenvuotiaana sain kuulla etenkin vanhemmilta ihmisiltä, kuinka kamala tauti on kyseessä. Tämä on ymmärrettävää, koska heidän nuoruudessaan ja sen aikaisella lääketieteellä reuma todella saattoi invalidisoida pahasti. Nykypäivän lääketieteellinen tietämys on kuitenkin aivan toista luokkaa, ja olen kokenut myös oireettomia ajanjaksoja usein. Ennen kuin tajusin että muiden lapsuudenminääni heijastama kauhuskenaario saneli, mikä oli mielestäni mahdollista ja mitä voin tehdä, kutistin ja minimoin elämääni ja mahdollisuuksia. En pysty, koska on tämä tauti.

Viime vuonna aloin koulia ajatuksiani päinvastaiseen suuntaan, ja isot muutokset alkoivat tapahtua rytinällä. Sain mm. elämäni parhaan työkokemuksen (ja palautteen), opin puhumaan avoimesti vahvuuksistani, häpeän tunteet hälvenivät. Näen edessä vain monipuolisia mahdollisuuksia.

Sinun kohdallasi ei välttämättä ole kyse näin kauaskantoisesta lapsuuden uskomuksesta, vaan jokin sääntö on voinut pinttyä päähäsi myös aikuisena. Se voi olla suuri, pieni, mitä vain. Maailmamme pyörii myös positiivisten mallien ja uskomusten kautta.

Jos koet kuitenkin ristiriitaisuutta, ja osa sinusta haluaisi tehdä jotain, mutta löydät itsesi usein puhumasta itseäsi tilanteesta ulos… opeta mielellesi uusi ajatusmalli.

Kirjoita juurisyysi tarina uudelleen.

Processing…
Success! You're on the list.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.