Mieli

Miellyttämisen sudenkuoppa

Kun haluamme välttää kritiikkiä ja toisille aiheuttamaa pettymystä, ajaudumme miellyttämään, singuttamaan omia rajoja ja pyrkimään täydellisyyteen.

Tajusin alkuvuodesta melko kamalan käyttäytymiskaavan, jota olen toistanut lapsuudesta lähtien. Seuraavaksi tarina kiltin tytön syndroomasta, lapsena sairastumisesta ja selviytymistaidoista.

Sairastuin 6-vuotiaana lastenreumaan, ja olin kyllin vanha huomaamaan kuinka asia järkytti vanhempiani. Kipuni saivat usein äitini kyyneliin, ja isä parhaansa mukaan pyrki pysymään sinä kalliona ja järkähtämättömänä perheenjäsenenä, joka suoritti vaadittavia muutoksia arjessamme: vei minua sairaalaan, istui monesti osastolla vuoteeni vieressä. Koin tapahtumat omasta näkökulmastani, mutta jo tuolloin luonteeltani erittäin herkkänä vaistosin kyllä, kuinka tunnelmat elivät ja aaltoilivat. Opin ajattelemaan, että kaikki tuo tapahtui minun takiani. Olin syy ja seuraus.

Opin myös vuosien myötä valehtelemaan, että kaikki on hyvin, jotta muille ei tulisi paha mieli. Tämä on varsin yleistä pitkäaikaissairaiden elämässä. Peittelin kipuja jos pystyin, jotta minusta ei olisi vaivaa. Jotta isä voisi olla huoletta, pysyä hyvällä tuulella, jotta en näkisi sitä ilmettä hänen kasvoillaan joka lapsenmieleni näkökulmasta tuntui hirveältä. Isä on huolissaan, surullinen ja vakava. Voi kumpa hän olisi iloinen.

Tajusin, että vanhenemisen myötä olen jatkanut tuota samaa kaavaa etenkin parisuhteissa. Kaikki on hyvin. Ei mitään hätää. Vaikka minulla on ollut kipuja, olisin halunnut kaivautua kainaloon, peiton alle, levätä ja pysyä kotona. Ettei toinen vain huolestu, etten nää taas miehen silmissä sitä samaa ilmettä kuin isällä. Koska en ole kestänyt sitä.

Kiltin tytön syndrooma on sen harhaisen olettamuksen ja mielikuvan tuotos, että tytöt eivät aiheuta ongelmia, vaan hymyilevät nätisti ja käyttäytyvät hyvin.

Olen joutunut erikseen opettelemaan aikuisena, kuinka olla sekä herkkä että itsevarma. Tunnistan vieläkin ympärillä olevien ihmisten tunnetiloja ja luen kehonkieltä yli sanojen, mutta osaan myös asettaa omat rajat ja ilmaista, mitä itse ajattelen tai tunnen. Herkän lapsen minussa ei ole tarvinnut hävitä, vain itsetunnon piti vahvistua ja itsevarmuuden kasvaa.

Kun haluamme välttää kritiikkiä, toisille aiheuttamaa pettymystä – sitä ilmettä joka on haastava ottaa vastaan!- , ajaudumme miellyttämään, singuttamaan omia rajoja ja pyrkimään täydellisyyteen. Jos tämä tapahtuu lapsena, riski perfektionismille on olemassa.

”There’s nothing worse than when you start to rob your future and your life and your happiness because you’re so focused on other people” – Mel Robbins

0 comments on “Miellyttämisen sudenkuoppa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: