Vieraskynä

Uudelleenkouluttautuminen ja alanvaihto aikuisena: Vinkkejä uskaltamiseen

Kirjoittaja

Jevgeni Särki työskentelee itsevarmuuden kouluttajana yrityksessään Rohkeuskoulussa. Lisää hänen juttujaan löytyy Elä Paremmin -blogista.

Työelämä muuttuu vauhdikkaasti. Sen myötä kysymys uuden alan opiskelemisesta on noussut ajankohtaiseksi yhä useammmille.

Aihe on haastava. Ajatus uuden koulutuksen hankkimisesta ja uudelle alalle siirtymisestä voi näyttäytyä vaikeana tai jopa pelottavana. Aikuisella ihmisellä on harvoin käytössään yhtä paljon voimavaroja tai aikaa, jotta uuden alan opiskelu onnistuisi yhtä helposti kuin nuoruudessa.

Lisäksi epäilyksiä voi herättää sosiaalisista normeista poikkeaminen. Olemme tottuneet ajattelemaan, että koulutus hankitaan nuorena, minkä jälkeen oman alansa töissä pysytään eläköitymiseen asti. Alan vaihtaminen yli nelikymppisenä voi ymmärettävästi tuntua epäilyttävältä.

Tässä tekstissä haluan nostaa esiin muutamia ajatuksia, joiden avulla omia epäilyksiään alan vaihtamista kohtaan voi pyrkiä hälventämään.

1. Alan vaihtaminen ei ole poikkeuksellista (vaikka se siltä vaikuttaakin)

Normit ohjaavat käytöstämme enemmän, kuin tykkäisimme myöntääkään. Kun teemme elämässämme valintoja, punnitsemme valinnat myös sitä taustaa vasten, kuinka tavanomaisia ja ”normaaleja” ne ovat. Arvioimme sitä, onko käyttäytymisemme tarpeeksi samankaltaista kuin muillakin ihmisillä. Tavanomaisesta käytöksestä poikkeaminen voi tuntua vaikealta.

Tämä on ymmärrettävää ja luonnollista, sillä sosiaalisten normien noudattaminen on meillä lajina tärkeää. Ihmisyhteisöt ovat kautta aikojen voineet hyvin, kun niiden jäsenet ovat yksissä tuumin noudattaneet yhteisönsä kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Muiden tavoin käyttäytyvä yksilö on koettu luotettavana, kun taas outolintuja on vieroksuttu.

Alan vaihtaminen aikuisena voi näyttäytyä normista poikkeamisena, mutta ei teknisesti ottaen sitä ole. Alan vaihtajia on absoluuttisesti katsoen valtava määrä, mutta heitä on silti vähän suhteessa kaikkiin ihmisiin. Jos kymmenestä ihmisestä yksi on alanvaihtaja ja yhdeksän muuta eivät, voi ainoa alanvaihtaja kokea olevansa outolintu.

Tärkeää on tiedostaa myös oman lähi- ja tuttavapiirinsä vaikutus. Jos omassa tuttavapiirissä ei ole alanvaihtajia, voi vaihtoon ryhtyminen tuntua oudolta. Tällöin on huomioitava, että todennäköisesti kyseessä on vain omassa pienessä piirissämme vallitseva normi. Jos oma tuttavapiirimme koostuu esimerkiksi 30 ihmisestä, eikä heidän joukossaan ole yhtään alanvaihtajaa, ei se kerro vielä mitään alanvaihtajien todellisesta määrästä.

Joidenkin ihmisten tuttavapiireissä alanvaihtajia saattaa sen sijaan olla useita. Esimerkiksi omien tuttavieni joukossa heitä on kymmeniä. Koska tunnen niin monia alaa vaihtaneita tai paraikaa vaihtavia, on minun henkilökohtaisesti vaikeaa nähdä vaihtaminen poikkeuksellisena asiana.

Mitä enemmän alanvaihtajia tuntee, sen norminmukaisempana se näyttäytyy.

2. Normia ei tule sekoittaa ihanteeseen

Normeista puhuttaessa on kyseenalaistettava myös se, onko kyseessä normi yleensäkään. Normit nimittäin sekoitetaan usein ihanteisiin. Kulttuurimme ihanne on se, että hankimme koulutuksemme nuorena, pääsemme oman alamme töihin, teemme uran ja jäämme eläkkeelle. Mutta onko tämä myös normi?

Ei varsinaisesti. On äärimmäisen yleistä, ettei ensimmäinen, nuorena valittu ala olekaan lopulta se, jonka parissa haluamme työskennellä. On myös äärimmäisen yleistä, että eri vaiheissa työuraamme teemme myös muita kuin oman alamme töitä. Tämä myös yleistyy kaiken aikaa, erityisesti aloilla, jotka kouluttavat laajaan ja epäspesifiin osaamiseen (esim. liiketalouden koulutus).

Uraputki omaa koulutusta vastaavalla alalla perustuu todennäköisesti osin ns. selviytymisharhaan. Se tarkoittaa sitä, että kuulemme erityisesti niistä henkilöistä, jotka ovat onnistuneet uraputkessaan. Huomattavasti vähemmän kuulemme heistä, jotka ovat ajalehtineet tuuliviirimäisesti eri alojen ja työtehtävien välillä. Se, ettemme kuule näistä ihmisistä yhtä usein ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö heitä olisi hyvin paljon.

Lisäksi suoraviivaisen uraputken ihannetta voidaan pitää jo vanhentuneena. Esimerkiksi itse en ole edes elänyt aikaa, jolloin pitkä, samassa työpaikassa tai samalla alalla tapahtuva uraputki olisi ollut yleisin urapolku. Omassa tuttavapiirissäni on huomattavasti enemmän heitä, jotka ovat (iästään riippumatta) ajelehtineet työstä ja alalta toiselle.

3. Yhteiskunnallinen hyväksyntä alan vaihtamiselle on olemassa

Maailma – ja sen myötä työelämä – muuttuu hurjaa tahtia. Tämä on tiedostettu ja tunnustettu tosiasia. Tiedostamisen ja tunnustamisen myötä syntyy myös yhteiskunnallinen hyväksyntä. Kun maailma kerran muuttuu, on meidän muututtava sen myötä. Sopeutuminen ei ole outoa, vaan järkevää.

4. Alan vaihtaminen voi tuntua haastavalta epäreilun vertailun vuoksi

Uudelleenkouluttautumiseen liittyy lähes aina joukko erilaisia riskejä. Emme pysty olemaan etukäteen varmoja siitä, tuleeko kouluttautuminen ja alanvaihto onnistumaan. Emme pysty olemaan varmoja siitä, käytämmekö aikaamme ja voimavarojamme turhaan. Mitä jos uusi koulutus ei tuokaan haluttua työpaikkaa tai uuden alan työt eivät lopulta tunnu yhtään sen mielekkäämmiltä kuin aiemmankaan alan työt?

Kun teemme päätöstä uudelleen kouluttautumisesta, saatamme painottaa päätöksessämme siihen sisältyviä riskejä ja ylenkatsoa sen mahdollisia hyötyjä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siksi, että riskit ovat ajankohtaisia jo päätöstä tehtäessä, kun taas mahdolliset hyödyt odottavat vasta vuosien päässä.

Saatamme myös verrata riskialtista valintaa turvalliseen nykytilanteeseemme. Tämä on tyypillistä ihmisillä, joilla on olemassa varma, mutta epämieluisa työpaikka. Vaikka nykyinen työ olisi epämieluisa, on se kuitenkin turvallinen. Riskialttiin valinnan vertaaminen turvalliseen valintaan on asetelmana epäreilu, sillä ihmisinä usein painotamme turvallisuutta enemmän kuin mielekkyyttä.

Näiden syiden vuoksi mahdollista alanvaihtoa pohtiessa on tärkeää suoda mahdollisille hyödyille sama painoarvo kuin riskeillekin. Vaikka osa hyödyistä saadaan vasta vuosien kuluttua, voivat ne olla silti riskien ottamisen arvoisia. Alanvaihto kannattaakin pohtia ikään kuin pitkäaikaisen sijoituksen näkökulmasta: miltä elämäni näyttää 10 vuoden kuluttua jos vaihdan/en vaihda alaa?

1 comment on “Uudelleenkouluttautuminen ja alanvaihto aikuisena: Vinkkejä uskaltamiseen

  1. Paluuviite: Uudelleenkouluttautuminen ja alanvaihto aikuisena: Vinkkejä uskaltamiseen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: