Pia

Taustatarina

En ole aina ollut itsevarma.

Vaikka nyt voin sanoa saavuttaneeni sisäsyntyisen onnellisuuden tunteen, omiin vahvuuksiin tukeutuvan itsevarmuuden sekä tasapainon henkisessä hyvinvoinnissa, matka ei ole ollut helppo tai haasteeton. Sen ansiosta olen kuitenkin se joka tänä päivänä olen, tyynenä ja vakaana. On aikani auttaa muita.

Sairastuin lastenreumaan 6-vuotiaana, ja tauti räjähti aggressiiviseksi varsin nopeasti. Ensimmäinen lonkkaleikkaus tehtiin, kun olin 12.

Muutaman reuman osalta rauhallisemman vuoden aikana pääsin aloittamaan aikuiselämää ja miettimään ammatillista suuntautumista. Lukiossa rakastin kuvaamataidon, äidinkielen ja psykologian tunteja. Olisimpa tajunnut tuolloin itsestäni sen, mitä tiedän nyt… Päädyin kuitenkin opiskelemaan ihan väärää alaa ulkopuolelta tulevien odotusten ja iskostuneiden mielikuvien vuoksi, sekä omien rajoittavien ajatusten pakottamana.

Sisälläni velloi ristiriita, johon kuitenkin opin joten kuten tottumaan.

Perheestä ja lähipiiristä kuiskuteltiin, että taideala ei kannata. Oma pääni puolestaan suolsi uskomusta, jonka mukaan ”reuma estää tekemästä sitä, tätä ja tuota”. En luottanut vahvuuksiini, tai edes tiennyt varmuudella, mitä ne olivat. Olin altis ulkoapäin tuleville uskomuksille.

Muistan vieläkin elävästi, kuinka aikuiset ja etenkin iäkkäät ihmiset kauhistelivat vanhemmilleni sairauttani, kun olin pieni. ”Lapsiraukka, kamala tauti!”. Ymmärrän kyllä kommentit, sillä sairastuneella on ennen nykypäivän lääketiedettä ollut korkea riski invalidisoitua, ja tuo mielikuva on jumiutunut jossain määrin hyvin voimakkaasti vielä tähänkin päivään. Voitte varmaan arvata, miten lapsen näkökulmasta kuultu meni ytimiin asti?

Vielä suht oireettomana ja toimintakykyisenä aikuisenakin hoin tuota selkärankaan jämähtänyttä uskomusta, että ei kannata, koska reuma.

En elänyt omista lähtökohdista ja sen hetkisen tilanteen mukaan, vaan menneisyyden ja muiden ihmisten minuun istuttamien ajatusten ohjaamana.

Myöhemmin elämässä sattui ja tapahtui lisää. 2015 jouduin jäämään pitkälle sairaslomalle jälleen ärhäköityneen reuman vuoksi, totesin surkeana ettei minusta taida olla enää mihinkään. Henkinen koettelemus kävi melkein ylitsepääsemättömämmäksi kuin toiminnan estänyt fyysinen kipu ja niveltulehdukset. Seurasi masennus ja riittämättömyyden tunne, kuten olettaa saattaa.

Aloin käydä viikottain terapiassa, josta alan mielelläni laskea nykyistä henkilökohtaista itsensäkehittämisen matkaa. Olin onnekas saadessani erittäin ammattitaitoisen ja empaattisen terapeutin, jolle voisin omistaa vaikka tämän koko sivustoni. Jos aloittaessamme olin kuin nyöri sadalla kireällä umpisolmulla, nyt viisi vuotta myöhemmin tuskin näen edes langanpätkiä silloin tällöin.

Minulle henkisen hyvinvoinnin kulmakivet ovat rehellisyys ja luottamus todellista itseään kohtaan. Rehellisenä emme rakenna itsestämme muiden odotusten kaltaisia, ja luottamus on heittäytymiskykyä. Elämä kantaa, ja voimiaan voi kummasti säästää kun oppii hyväksymään myös vastoinkäymiset kokemuksina, ei epäreiluutena tai kostona juuri sinulle.

Viiden vuoden muutos on niin suuri, että viiden vuoden takainen minäni ei olisi koskaan uskonut sitä mahdolliseksi. Riittämättömyyden tunne, henkisestä väkivallasta särkynyt itsetunto, krooninen kipu ja epäusko tulevaan ovat vaihtuneet tyyneyteen ja henkiseen tasapainoon. Onnellisuus kumpuaa itsestä, eikä se ole riippuvainen mistään ulkoisesta.

Muutoksen myötä löysin itselle merkityksellisen tekemisen ja terveen itsevarmuuden, ominaisuudet joita kannattaa vaalia ja suojella.

Missio

Terve itsevarmuus, itseluottamus ja syvimmälle minälleen rehellisenä oleminen saavat voimaan paremmin, elämään hyvää ja omannäköistä elämää.

Sen jälkeen ei erikseen edes tarvitse etsiä intohimoa, ”omaa juttua” tai mielenrauhaa, sillä ne ilmaantuvat edellä mainittujen asioiden voimistuessa kuin itsestään. Kuten nykyinen Dalai Lama on sanonut, ”happiness can be achieved through training the mind”. Onni ja onnellisuus ovat sisäsyntyinen mielentila, ei itsen ulkopuolelta tuleva saavutus.

Pitää nojata tuuleen/ jos haluaa et se kantaa

Raappana feat. BESS – Seittemän

Vaalin ajatusta, jossa samankaltaisten asioiden kanssa painivat pääsisivät niistä ajatuksista, joiden kanssa itse painin, ja jopa nopeammin kuin minä. Aika ja elämä henkisessä tasapainossa on korvaamatonta ja mittaamattoman arvokasta.

Jokaisella on yksilölliset lähtökohdat ja oma historia. Matkan varrella mukaan on voinut tarttua mitä kummallisimpia rajoittavia ajatuksia, joista emme ole välttämättä edes tietoisia. Muiden ihmisten vaikutus elämäämme ei missään nimessä ole huono asia vaan päinvastoin rikkaus, mutta negatiivissävytteisistä, omaa itseä tukahduttavista uskomuksista on tärkeää oppia olemaan tietoinen. Vain silloin niistä voi vapautua.

Henkilökohtainen missioni on auttaa ihmisiä voimaan henkisesti paremmin, askel kerrallaan. Muutos harvoin tapahtuu salamana, vaikka oivallus jostain omaa toimintaa vuosia rajoittaneesta ajatuksesta voikin tulla voimalla ja rytinällä.

Siitä ihmeet alkavat.